.....Minun viimeinen sanan täytyy olla suomeksi. Sen
takia, käykää sivun loppussa......
Well, this is it. The last blog post. Thank you to everyone
who read my blogs intently. I really appreciate that someone was reading these!
I could tell you more about how amazing my life was, but I feel that
this blog really sums it up nicely. If I dwell too much on the past I won’t get
over the fact that it’s over.
Don’t cry because it’s over, smile because it happened.
----
Tällä päivällä, vuosi sitten, saapuin Suomeen. Olin
nuori tyttö, en osanut mitään suomea, ja en tietänyt, mitä mahtava vuosi oli
tulossa minulle.
Minulla oli päiväkirja, ja olen kirjoitanut ainakin
joka viikko minun elämästä suomessa. Päiväkirjassa löytyy sanat, mutta ne sanat
oli muistot. Olen lukenut kirjan nyt kun tulin Kanadaan, ja en pysty lukea
ilman itkua. Ymmärtäkää en itke, koska olen Kanadassa ja kaikki perheeni ja
ystäväni ovat kaukana minusta.... okei joo, itken vähän. MUTTA itken koska
tiedän, että se vuosi on ohi ja en voi tulla takasain. Kyllä, voin mennä
Suomeen ihan monta kerta, mutta en voi käydä lukiossa ja tavata niin monia mahtavia
ihmisiä.
Elämäni muuttaa, ja minunkin täytyy muuttaa.
Kiitos, kun olette lukeneet. Ootte aina
sydämessäni.
♥ Autobotit, RULLATAAN ♥
